tiistaina, syyskuuta 22, 2015

Olavi Virta & Frank Sinatra 200 vuotta - yhteiset levytykset

Mietin keväällä, millä tavoin Tahtipuikko kunnioittaisi edesmennyttä laulajamestari Olavi Virtaa, jonka syntymästä tuli helmikuussa kuluneeksi 100 vuotta. Virran uran tähtihetket ja alamäet tunnetaan laajasti, joten on turha niitä jälleen kerrata. Koska kyseessä on musiikkiblogi, pääpaino pitää olla musiikissa. Ensin ajattelin tehdä jutun Virran harvinaisemmista lauluista. Sinivalkoinen ääni levytti 601 kappaletta, joista ainakin 500 jää aina soittolistojen ulkopuolelle. Harva on kuullut kappaleista kuten Jonny ratsastaa kotiin tai Singoalla saatika Tirolin maass' jos ruusun saa. Harvinaiset levytykset ansaitsevat päivänvalon, mutta se pitäisi tapahtua radioaalloilla tai CD-julkaisuina. Blogi ei ole välttämättä oikea formaatti tähän.


Sitten keksin: joulukuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta toisen samettiäänisen legendan syntymästä. Hän on Frank Sinatra. Virtaa ja Sinatraa on usein verrattu toisiinsa: molemmat omasivat mahtavan lavakarisman ja heidän lauluäänensä oli kuulas ja helposti mieleenjäävä. Onpahan Virta tituleerattu "Suomen Frank Sinatraksi", vai pitäisikö asia olla juuri päinvastoin? Oliko Sinatra tietoinen Suomen Olavi Virrasta? Tiettävästi Virta itse kunnioitti Sinatraa suuresti. Eräässä haastattelussa häneltä kysyttiin omaa esikuvaansa, ja vastauksena oli: "Frank Sinatra, joka on vuosi vuodelta yhä vain parantanut saavutuksiaan. Mielestäni hän on juuri sellainen kyky, jota sopii pitää esikuvana ja oman alueensa ensimmäisenä".




Olavi Virta ja Frank Sinatra olivat keikareita, eivätkä he juuri esiintyneet ilman smokkia. Molemmat loivat uraa myös näyttelijöinä, joskin Virran roolit jäivät hyvin yksipuolisiksi hänen ollessa usein komedian romanttinen mieshahmo, joka laulaa lurittaa lemmenlauluja. Frankia ja Olaa yhdistää myös se, että he eivät itse säveltäneet kappaleitaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kuten tuohon aikaan oli tapana, laulajat esittivät yleensä muiden kirjoittamia hittejä.
Mutta tähän loppuvatkin samankaltaisuudet. Sinatra ehti tehdä vuosien 1935-1996 välillä 1200 studioäänitystä, kun Virran levytysura päättyi alkoholismin takia jo 1966. Millaiseen lukuun Virta olisikaan päässyt, jos hänen terveytensä olisi pysynyt hyvänä?



Koska Ola ja Frank olivat aikalaisia, heidän yhteisten kappaleiden määrän luulisi olevan merkittävä. Näin ei kuitenkaan ole. Vaikka käännösiskelmiä levytettiin Suomessa ahkerasti 30-luvulla ja uudelleen 50-luvulla, musiikin tuulet puhalsivat yleensä joko Ruotsista, Saksasta tai Italiasta. Dallapén kulta-aikoja lukuun ottamatta Suomessa ei juuri levytetty swingiä, joka taas oli Sinatran tavaramerkki läpi koko uran. Virran levytyksistä suuri osa oli kotimaisten säveltäjien käsialaa, etupäässä Toivo Kärjen iskelmiä. Sen lisäksi Virta lauloi tangoja, valsseja, italoiskelmää ja mamboja. Sinatra puolestaan siirtyi 60-luvulle tultaessa yhä enemmän voimaballadeihin ja tunnelmallisiin rapsodioihin. Ola ei ollut samanlainen tunteiden tulkitsija vaan hoiti kappaleet ilman ylimääräisiä fraseerauksia. On siten väärin väittää Virran ja Sinatran olleen veistetty samasta puusta, sillä musiikillisesti miehet eivät olisi voineet olla kauempana toisiaan.


Kuinka monta "yhteistä" levytystä Virta ja Sinatra tekivät? Kattavaa tilastoa en löytänyt Smiesten jakamista kappaleista, joten olen poiminut tämän blogitekstin laulut siten, kun niitä olen sattumalta löytänyt. Suuri osa kappaleista on romanttisia rakkausballadeja ja -slowfoxeja, mikä kuvastaa etenkin Sinatran statusta "unelmien kavaljeerina". Oheisen esiteltävän 5 kappaleen lisäksi yhteisiä kappaleita ovat mm. I Fall in Love Too Easily (Rakastun liian helposti), Long Ago and Far Away (Niin kauan haaveilin), I Love Paris (Kaunis Pariisi), Stardust (Tähtisumua), I'm Walking Behind You (Mä sinua seuraan), Love Is Here to Stay (Taa vuosien), From Here to Eternity (Ikuinen rakkaus), Love Me or Leave Me (Rakasta tai hylkää) ja So in Love (Niin rakastunut sinuun). Lopullinen yhteisten kappaleiden määrä lienee suurempi.

Jokaisen kappale-esittelyn jälkeen vertaan lyhyesti Virran ja Sinatran tulkintaa ja arvion jomman kumman paremmaksi. Vertailu ei ole läheskään reilua, sillä joissakin levytyksissä on valtava äänitekninen ero. Suomessa levytysten äänenlaatu ei yltänyt läheskään siihen mitä Capitol Recordsin studiolla taiottiin vuosina 1953-61. 70 % Sinatran kappaleiden ylivertaisuudesta selittyy huippulaadukkaasta studiotyöstä.




1. Sanovat sitä ihmeelliseksi
Sävellys: Irving Berlin - Sanoitus: Irving Berlin - Suom. sanat: Usko Kemppi - Esitys: Olavi Virta ja yhtye - Vuosi: 1953


They Say It's Wonderful
Sävellys: Irving Berlin - Sovitus: Matti Viljanen - Sanoitus: Irving Berlin - Esitys: Frank Sinatra ja Axel Stordahlin orkesteri - Vuosi: 1946


Vuoden 1946 hittimusikaalin Annie mestariampuja jätti tusinan lauluja, joista hyvin kaunis They say it's Wonderful levytettiin jo julkaisuvuonna mm. Perry Comon ja Frank Sinatran toimesta.
 Virta lauloi sen - harvinaista kyllä - kahdesti Melodyn ja Ultran U107-levylle vuonna 1953 ja vielä vuotta myöhemmin Matti Viljasen uudelleen sovittamana Philips P 40058 -savikiekolla.  Seuraavan kerran se kuultiin vuonna 1994 levyllä Olavi Virta - Kootut levyt osa 10.
Virran tulkinta:
Kappaleen aloittava viulu on lähes sydäntäsärkevä. Virran samettinen ääni saavuttaa melodian haikean tunnelman, mutta jättää tarpeeksi voimaa välttäen unettavan lopputuloksen.
Sinatran tulkinta:
Kappale on suomalaista versiota laahaavampi. Sinatran ääni on puhdas, mutta esitys jää monelta osin vaisuksi. o

2. Kuutamoserenadi
Sävellys: Glenn Miller - Sanat: Parish Mitchell - Sovitus: Matti Viljanen - Suom. sanat: Kaarlo Valve - Esitys: Olavi Virta ja Erik Lindströmin orkesteri - Vuosi: 1954




Moonlight serenade
Sävellys: Glenn Miller - Sanat: Parish Mitchell - Sovitus: Nelson Riddle - Esitys: Frank Sinatra ja Nelson Riddlen orkesteri - Vuosi: 1965



Glenn Millerin yksi kuuluisimmista kappaleista on varmasti samalla eräs musiikkihistorian levytetyimmistä kappaleista. Aluperin vuoden 1939 instrumentaalikappaleen keskeisin saundi on peräisin klarinetista. Yllättäen Sinatra levytti kappaleen vasta 11 vuotta Olavi Virran jälkeen albumilla Moonlight Sinatra.
Virran tulkinta: Kuka osaisi parhaiten imitoida Glenn Millerin tyyliä kuin suomijazzin grand-old-man Erik Lindström? Virran laulu on tyypillisen hunajainen, mutta äänessä on tarpeeksi voimaa eikä uneliaisuuteen sorruta. Kappale ei jostain syystä ole Virran klassikkoja; ehkä sanoitus on liian monimutkainen eikä hidas svingi ole muutenkaan myynyt Suomessa hyvin. o
Sinatran tulkinta: Hi-Fi Stereoääni ja suuri viihdeorkesteri antavat epäreilun aseman Sinatran versiolle, mutta ei ne eivät yksistään ratkaise paremmuutta. Sinatran ääni oli 60-luvulle tultaessa saavuttanut lakipisteensä ja sen kuulee. Vaikuttavampaa tulkintaa ei ole kuunaan kappaleesta tehty.

3. Sun vuokses' haaveileven
Sävellys: George Bassman - Sanat: Ned Washington - Sovitus: Matti Viljanen - Suom. sanat: Kullervo - Esitys: Olavi Virta ja Erik Lindströmin orkesteri - Vuosi: 1954




I'm getting sentimental over you
Sävellys: George Bassman - Sanat: Ned Washington - Sovitus: Sy Oliver - Suom. sanat: Kullervo - Esitys: Frank Sinatra ja Sy Oliverin orkesteri - Vuosi: 1961



Kun Decca 5251 levyn A-puolella on Kuutamoserenadi, niin B-puolella lepää jazzpasunisti Tommy Dorseyn säveltämä I'm getting sentimental over you. Kappale on peräisin big-bandien varhaisajoilta 30-luvun alusta, jolloin nuori Sinatra kuului Tommy Dorseyn yhtyeeseen. Levytyksen hän teki 51-vuotiaana kuolleen Dorseyn muistoalbumille vuonna 1961.
Virran tulkinta: Sovitus on lähempänä 30-luvun big-bandia. Virran lauluääni on voimakas ja fraseeraus ammattimaista. Klassista olaa! Sääli, että kappale ei ole jäänyt ikivihreäksi. o
Sinatran tulkinta: Huoliteltu ja smooth. Pienintäkään säröä ei löydy tästä samettisesta versiosta. Kaikuefekti on hieman outo valinta.

4. Poinciana
Sävellys: Nat Simon - Sanat: Buddy Bernier - Suom. sanat: Kullervo - Esitys: Olavi Virta ja Erik Lindströmin orkesteri - Vuosi: 1954




Poinciana
Sävellys: Nat Simon - Sanat: Buddy Bernier - Esitys: Frank Sinatra ja Alex Stordahlin orkesteri - Vuosi: 1947



Kuubalaiseen La canción del árbol (Puun laulu) perustuva rumbamelodia kuului 30-luvun lopulla Glenn Millerin ja Benny Carterin ohjelmistoon. Bing Crosbyn levytys vuonna 1944 oli pienoinen hitti.
Virran tulkinta: Kappale alkaa ravelmaisena bolerona, kunnes beguine-tahdit tarttuvat mukaan. Virran kajaukset eivät yllä hänen huipputasolle, mutta sovituskaan ei tarjoa voimakohtia. Olisi mielenkiintoista tietää, millä periaatteella ulkomaisia kappaleita valittiin: ajateltiinko Poincianan myyvän hyvin (olihan sentään Sinatra sen levyttänyt), vai pitikö kenties Virta tai levy-yhtiön pomo kappaleen musiikillisista aspektista? We will never know.
Sinatran tulkinta: Hidas svingisovitus on varmasti Sinatralla ajatelty sopivan paremmin kuin eksottisemmat tahtilajit. Äänenlaatu on 40-luvun äänitykseksi hyvä ja voittaa Virran version. Ääneltään 33-vuotias Frank jää nelikymppisen Olan varjoon, joskin ero on enemmän tyylillinen: Sinatran silkinpehmeä ääni sopii enemmän hämyisen loungebariin, kun Virran sopii levylle tai esityslavalla. o
 
5. Laura
Sävellys: David Raksin - Sanat: Johnny Mercer - Sovitus: Ossi Malinen -Suom. sanat: Pauli Ström - Esitys: Olavi Virta ja Ossi Runne orkestereineen - Vuosi: 1957




Laura
Sävellys: David Raksin - Sanat: Johnny Mercer - Sovitus: Gordon Jenkins - Esitys: Frank Sinatra ja orkesteri johtajanaan Gordon Jenkins - Vuosi: 1957



David Raksinin kaunis teema vuoden 1944 nimikkoelokuvasta Laura on jazz-standardien suurimpia hittejä. Onko vain sattumaa, että Frank Sinatra levytti kappaleen ensimmäistä kertaa stereona 1957 (aiempi monoäänitys oli vuodelta 1946) ja jo samana vuonna Olavi Virta teki oman tulkintansa laulusta? Ehkä elokuva pyöri uudelleen teattereissa tai sitten Sinatran versio innoitti Olan ottamaan kappaleen käsittelyyn.
Virran tulkinta: Voimakasääninen Virta ei ole elementissään näin hitaassa slowfoxissa. Ehkä kyse on suomen kielestä, joka venytettäessä menee luonnottomaksi. Virta ei malta tunnelmoida vaan 1:49 ääni on jopa särkyä. Sovitus on 30-lukulaisen torvipainotteinen. o
Sinatran tulkinta: Jo alkutahtien viipyilevä sovitus paljastaa, että kyse on enemmän tulkinnasta kuin pelkästä laulusta. Sinatra harkitsee jokaisen sanan ja saa kuulijan seuraamaan kappaletta lumoutuneena. Fraseeraus on voimakasta ja volyymi vaihtelee aina huudosta lopun kuiskaukseen. Loppuun asti hiottu mestariteos

keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2015

Eurovision laulukilpailu 1960 - Lontoo, Iso-Britannia

Viisusarjamme siirtyy 60-luvulle, mutta varsinaisia muutoksia emme havaitse. Euroviisut oli vielä sävellyskilpailu, ja vaikka esittäjä saattoi vaikuttaa pisteisiin lavakarismallaan, pääpaino oli itse sävellyksissä. Usein ei ollut niinkään väliä, kuka kappaleen esitti. Siksipä esim. Ruotsin kappaleen esitti karsinnoissa Östen Warnerbring ja Inger Berggren, itse kisassa Siw Malmkvist ja sen levytti Mona Grain. Vaikka 1960 oli vuosi, jolloin Beatles sai alkunsa, ei olisi tullut kuuloonkaan, että lavalle olisi tuotu yhtyeitä. Kaksi ihmistä lavalla oli jo harvinaisuus, ja seuraavaa duettoa joudutaan sarjassamme odottamaan vuoteen 1963 saakka.



Tiistaina 29. maaliskuuta juhlaväki pakkaantui Thamesin rannalla sijaitsevan Royal Festival Hallin  lehtereille.Alankomaat oli voittanut edellisen Euroviisu-kilpailun, mutta kieltäytyi järjestämästä kisaa toistamiseen parin vuoden sisään.
Osanottajamaat
Osallistujen määrä kasvoi kahdella edellisvuoteen, kun Norja teki debyyttinsä ja Luxermburg palasi vuoden tauon jälkeen.

Illan juontajana toimi Katie Boyle (s. 1926), joka nähtiin toistamiseen juontajana vuosina '63, '68 ja '74.

Eric Robinson (1908 - 1974) oli ollut viulistina BBC:n teatteriorkesterissa jo vuonna 1932 ja johti teleivisio-orkesteria sodan jälkeen. Kun kilpailu järjestettiin Lontoossa, oli luonnollista, että televisioyhtiö antoi Robinsonille kunnian olla tilaisuuden musiikillinen johtaja.
 
Ensimmäistä kertaa Suomessa saattoi katsella kisaa suorana, joskin televisiovastaanottilöytyi vasta vajaalta 100 000 suomalaiselta. Euroopan hittibiisit päätyivät kuitenkin nopeasti suomalaisten tietoisuuteen:
  Eric Robinson
  • Brita Koivunen levytti Norjan Voi Voi (Scandia)
  • Maynie Sirén levytti Monacon  Tuona iltana / Ce soir-là (HMV)



Kilpailun kesto oli vaatimattomat 80 minuuttia, eikä se sisältyänyt välinumeroita. Lava oli suhteellisen yksinkertainen, eikä siten tarjonnut rekvisiitta-apua. Pääpaino pysyi siten entistä tiiviimmin itse laulussa. Yleisön ja laulajan välissä olevaa orkesteria oli sentään koristeltu kukka-asetelmin.
Ruotsin Siw Malmkvist lavalla

Tulokset

Vuoro Maa Kieli
Esiintyjä Laulu Käännös Sijoitus Pisteet
01 Iso-Britannia Englantia Bryan Johnson "Looking High, High, High" Katsoen ylös,  ylös, ylös 2 25
02  Ruotsi Ruotsi Siw Malmkvist "Alla andra får varann" Kaikki muut saavat toisensa 10 4
03  Luxemburg Luxemburg Camillo Felgen "So laang we's du do bast" Kunhan olet siinä 13 1
04  Tanska Tanska Katy Bødtger "Det var en yndig tid" Se oli ihanaa 10 4
05  Belgia Ranska Fud Leclerc "Mon amour pour toi" Rakkautteni sinuun 6 9
06  Norja Norja Nora Brockstedt "Voi Voi" Voi Voi 4 11
07  Itävalta Saksa Harry Winter "Du hast mich so fasziniert" Olit niin kiehtonut minua 7 6
08  Monaco Ranska François Deguelt "Ce soir-là" TSe ilta 3 15
09  Sveitsi Italia Anita Traversi "Cielo e terra" Taivas ja maa 8 5
10  Alankomaat Hollanti Rudi Carrell "Wat een geluk" Mikä onni 12 2
11  Saksa Saksa Wyn Hoop "Bonne nuit ma chérie" Öitä rakkaani 4 11
12  Italia Italia Renato Rascel "Romantica" Romantiikka 8 5
13  Ranska Ranska Jacqueline Boyer "Tom Pillibi" Tom Pillibi 1 32


Esitykset


1. Iso-Britannia - Looking High, High, High
Sävellys: John Watson - Sanoitus: John Watson - Esitys: Bryan Johnson & orkesteri johtajanaan Eric Robinson


Britannian kappale on esimerkki tuon ajan kaavasta, jolla tehdään hittibiisi: laulun nimi toistuu simppelissä ja mielenjäävässä kertosäkeessä ja 2:41 tapahtuu sävellajin nosto. Reipasta marssimelodiaa säestää viheltelyosuudet, jotka tuovat mieleen vasta muutava vuosi aiemmin teattereissa pyörineen Kwai-joen sillan. Vahvaäänisen Bryan Johnsonin (1926 -  1995) näyttämöhistoria näkyy ja hänet muistetaan kotimaassa muun muassa Shakespear-rooleistaan.
Kappale menestyi kisassa hyvin sijoittuen toiseksi, mutta lieköhän se saanut hiemaa Lontoo-lisää.
***½

2. Ruotsi - Alla andra får varann
Sävellys: Ulf Kjellqvist - Sanoitus: Åke Gerhard - Esitys: Siw Malmkvist & orkesteri johtajanaan Thore Ehrling


Intron torvet vievät iloisen swingin tahtiin. Ruotsalainen positiviisuus kumpuaa esityksestä ja orkesteri panee parastaan. Mutta mutta: yllättäen kappale on enemmän big bang teos kuin kunnon laulu, sillä Siw Malmkwist on äänessä vain 80 sekuntia lopun ollessa intrumentaalia. Sormien napsutuksella harva kilpailu voitetaan. Kappale kärsii yllätyksettömyydestä, mutta on "ihan kiva".
**½
3. Luxemburg - So laang we's du do bast
Sävellys: Henri Moots & Jean Roderes - Sanoitus: Henri Moots - Esitys:Camillo Felgen & orkesteri johtajanaan Eric Robinson


Rakkauslaulut ovat aina olleet muotia euroviisuissa, vaikkakin niiden menestys on jäänyt usein huonoksi. Luxemburgilainen baritoni Camillo Felgen (1920 - 2005) tuo teatteri- ja oopperakokemuksen lavalle, mutta tekee kappaleesta turhan raskassointisen näin keveään viihdemusiikkikilpailuun. Sävellajin nosto ja vaihto slow-rockiksi kohdassa 1:49 eivät pelasta junnaava kappaletta. Jumbo-sija kisassa on valitettavaa.


4. Tanska - Det var en yndig tid
Sävellys: Vilfred Kjær - Sanoitus: Sven Buemann - Esitys: Katy Bødtger & orkesteri johtajanaan Kai Mortesen


Tanskan kappale on viihdyttävä mutta aika geneerinen swingi. Rakenne on tyypillinen ajalleen: Alun johdattelevat lyriikat melkein lausutaan, kunnes rytmi aloittaa kertosäkeen. Myöhemmin säe toistuu. Viihdekapellimestari Kai Mortensen osaa asiansa. Intro on kuin romanttisesta 60-luvun hupielokuvasta, ehkä mukana on ripaus Maija Poppasen 'Jolly Holiday'tä. Mitään kiinnostavaa koukkua kappaleesta ei löydy ja se vaipuu nopeasti unholaan.
**½

5. Belgia - Mon amour pour toi
Sävellys: Jack Say - Sanoitus: Robert Montal - Esitys: Fud Leclercq & orkesteri johtajanaan Henri Segers


Intro on huikean mahtipontinen ja ansaitsee itsessään jo pisteen. Sävelkuvio on alusta asti hyvin jazzahtava, jopa vaikea seurattava. Usein euroviisukappaleita moititaan liian yksinkertaisiksi, mutta tässä on uskomattoman paljon analysoitavaa. Tempo ja tahtilaji heittelee läpi kappaleen häränpyllyä, 2:07 se on yhtäkkiä valssi, muuten jotain aivan muuta. Sovitus on rikas, etenkin kohdan 1:45-1:55 viulut ovat nerokkaat. Ei mikään helposti mieleenjäävä hitti, mutta sävellyksenä ehdottomasti kunnianhimoisin. Peukku sille.
****½

6. Norja - Voi Voi
Sävellys: Georg Elgaaen - Sanoitus: Ray Pilgrim - Esitys: Nora Brockstedt & orkesteri johtajanaan Øivind Bergh

Norja otti debyyttinsä varman päälle ja valitsi lauluksi swingin helpolla kertosäkeellä. Kappale soi enimmäkseen mollissa.
**½

7. Itävalta - Du hast mich so fasziniert
Sävellys: Robert Stolz - Sanoitus: Robert Gilbert - Esitys: Harry Winter & orkesteri johtajanaan Robert Stolz

Vuoden 1960 euroviisujen ehdoton kohokohta oli, että 80-vuotias operettikuningas Robert Stoltz (1880 - 1975) sävelsi kotimaansa viisun ja tuli itse johtamaan sitä Lontooseen. On sääli, että kappale ei vedä vertoja säveltäjän 1910-luvun operetti-iskelmille, vaan on hyvin pitkäveteinen ja pitkäkestoinen. Lyhyestä virsi kaunis, kuten sanonta kuuluu.
**


8. Monaco - Ce soir-là
Sävellys: Hubert Giraud - Sanoitus: Pierre Dorsey - Esitys:François Deguelt & orkesteri johtajanaan Raymond Lefevre

Monacon beguine-tahtinen chanson on surumielinen, mutta kaunis. Voimakasääninen  eläytyy hienosti tarinaan Sävellaji nousee kappaleen puolivälissä (2:09). 3 sija kisasta oli kelpo suoritus.
***½

9. Sveitsi - Cielo e terra
Sävellys: Mario Robbiani - Sanoitus: Mario Robbiani - Esityss: Anita Traversi & orkesteri johtajanaan Cédric Dumont

Sveitsin hanson alkcaa kauniisti ja Cedric Dumont antaa roolia viuluille ja harpuille. Mutta alun intron jälkeen kappale muuttuu italomaiseksi slow-rockiksi. Tämä on luonnollinen valinta, onhan laulaja Anita Traversi (1936 - 1991) laulanut Sveitsin radiolle juuri italiaksi. Sävelrakenne on tarpeeksi mielenkiintoinen, mutta toistoa ja mahtipontisuutta on loppua kohti aivan liikaa.
***

10. Alankomaat - Wat een geluk
Sävellys: Dick Schallies - Sanoitus: Willy van Hemert - Esitys: Rudi Carrell & orkesteri johtajanaan Dolf van der Linden

Nopeatempoinen viihdepläjäys eroaa pitkäveteisistä chansoneista. Kappale jäi toiseksi viimeiseksi, joka on mysteeri. Laulussa ei toki ole sitä arvokkuutta, jota odotettiin 1960-luvulla. Mutta lystikyyttä riittä. Sovituksessa keskeissä roolissa olevat bongorummut ovat turhaan kadonnut nykymusiikista. Lallattelua 1:28-kohdassa ei katsottu ehkä tuomareiden osalta hyvänä. Kilpailun valopilkku.
***½

11. Saksa - Bonne nuit ma chérie
Sävellys: Franz Josef Breuer - Sanoitus: Kurt Schwabach - Esitys: Wyn Hoop & orkesteri johtajanaan Franz Josef Breuer

Tangon tahdit sävyttävät voimallista introa. Alun jälkeen kappale muuttuukin tuutulaulumaiseksi beguineksi. Sävellys on elegantti, joskin hieman teennäinen ja ennalta-arvattava. Sovitus on parhaimpia kisassa ja lisää kuutamotunnelmaa hienostoravintolan parvekkeella nautituista cocktaileista.
***

12. Italia - Romantica
Sävellys: Renato Rascel - Sanoitus: Dino Verde - Esitys: Renato Rascel & orkesteri johtajanaan Cinico Angelini

Oi saavuthan joskus Roomaan on Renato Rascelin (1912 - 1991) maailmankuulu sävellys. Mieheltä olisi siis odottanut parempaa laulua, kuin se minkä hän kisassa itse esittää. Usvainen intro kuuluu italian repertuaariin. Intro on ylipitkä, ja kappale alkaa kunnolla kohdassa 1:55. Kyseessä on hidas ja hento beguine, joka uuvuttaa melkein uneen. Ei jää lainkaan mieleen.
**

13. Ranska - Tom Pillibi
Sävellys: André Popp - Sanoitus: André Popp - Esitys: Jacqueline Boyer & orkesteri johtajanaan Franck Pourcel

Säveltäjä-sovittaja André Poppin (1924 - 2014) suurin hitti on kenties Love is Blue vuoden 1967 Euroviisuissa. Maestron ainoa voittosävellys oli kuitenkin Tom Pillibi. Kappale on hupaisa, iloinen, lastenlaulua muistuttava marssi. Se ei ärsytä, mutta ei myöskään jää korvamadoksi. Vaikka laulu käännettiin usealle kielelle ympäri Eurooppaa, siitä ei voi sanoa tulleen ikivihreä.
***

Kilpailun taso oli niin keskinkertainen, että melko mitäänsanomattomalla kappaleella irtosi voitto. Belgian viisusävellys oli mielestäni korkealaatuisin, Alankomaiden hauskin, Ison-Britannian mieleenjäävin. Siinä mielessä Euroviisut ovat edelleen samanlaisia, että variaatio kappaleiden välillä on suurta ja aina tietyt jyvät erottuu akanoista. Kuitenkin aikakautta vallitsee aina tietyn musiikkigenren ylivalta, 50-luvulla se oli chanson, 70-luvulla disco, 90-luvulla eurohumppa. Varsinaisia genrerajojen rikkomisia ei vielä 60-luvulle tultaessa ollut nähty. Kansanmusiikin ja purkkapopin aika oli vielä edessä.

Suosituimmat artikkelit