perjantaina, marraskuuta 22, 2013

Levyarvostelu: Dallapé - Matkalla Timbuktuun (2013)

En ajatellut enää tekeväni levyarvostelua tähän blogiin, mutta uusin Dallapén levytys käänsi kelkan. Vuonna 2013 suomalainen viihdemusiikki elää ja porskuttaa sellaisella rytmillä, että kuuntelija voi kuvitella siirtyneen 80 vuotta taaksepäin jazzin, swingin ja foxtrotin säestämälle 30-luvulle. 

Juha Hoistikka & Dallapé-orkesteri
Matkalla Timbuktuun
RCA 88883793392
Sony Music Entertainment Finland Oy & Kuningaskobra Oy  
2013

Kokoonpano
Juha Hostikka laulu
Anssi Nykänen rummut
Harri Rantanen basso
Varre Vartiainen kitara
Niko Kumpuvaara harmonikka
Mauri Saarikoski viulu
Arttu Takalo ksylofoni, vibrafoni
Petri Puolitaival alttosaxofoni
Heikki Pohto tenorisaxofoni
Tero Lindberg trumpetti
Antti Rissanen pasuuna
Lauluyhtye rajaton:
Essi Wuorela
Soila Sariola
Virpi Moskari
Hannu Lepola
Ahti Paunu
Jussi Chydenius

Perinteikäs Dallapé-orkesteri koki jälleentulemisen, kun Juha Hostikka hankki orkesterin oikeudet Blue Note Records -levy-yhtiölle tuotetut Jälleen soittaa Dallapé (2010) ja Soittajan sussu (2011) olivat oivaa tanssimusiikkia, mutta tietty eläväisyys ja alkuperäisen Dallapén energisyys puuttuivat.
Nyt levy-yhtiö on vaihtunut suurempaan ja sen kuulee laadussa. Orkesterin soundiin on satsattu, sovitukset ovat vauhdikkaampia ja sooloinstrumentit pääsevät oikeuksiinsa. Arto Nybergin haastattelussa johtaja Juha Hostikka toi esille uuden levyn suunnittelussa erityisesti ksylofonin, joka kuului Dallapén kulta-ajan avaininstrumentteihin. Lystikkäällä ksylofonilla onkin kuuluva rooli levyjen kappaleissa ja Arttu Takasalon ja Antti Ohenojan (katso mahtava video nauhoituksista) soitto luovat automaattisesti 20/30-luvun tunnelman, jolloin Charleston, Lambeth Walk ja steppaus levisivät maailmalla.

Kappaleet ovat valittu levylle selkeällä logiikalla.  20-luvun tunnelma korostuu ns. orientaalimusiikissa, joka oli laajemmalti muotia 1900-luvun alussa klassisessa kuin populaarimusiikissa. Vieraiden kulttuurien kuten Japanin, Kiinan, Afrikan ja Arabian vaikutus kuului sävelkuluissa ja ilmeni sanoituksissa. Nykyään Georg Malmsténin Sing-Song Kiinan tyttö tai Neekeriprinsessa voidaan luokitella rasistisiksi. Levyn materiaaliksi on valikoitunut ei-rasistisia, mutta silti viehättäviä menneen ajan unohtuneita helmiä. 50-luvun hittejä ovat mm. Illalla, Illalla ja Armi. Onpahan levyllä uuttakin materiaalia, jota ei heti uskoisi tuoreeksi tuotannoksi vaan menneen ajan fiilis on niissäkin vahva.

Juha Hostikan lisäksi kappaleen lauluista vastaa lauluyhtye Rajattoman jäsenet. Heidän mukanaolonsa on todennäköisesti levy-yhtiö Sonyn idea saada levyä markkinoitua paremmin. Mutta idea toimii, etenkin Matka Timbuktuun-kappaleen triokokoonpanona.


1. Bimbambulla
May, Karl M. (sävellys). Lindberg, Tero (sovitus). Amberg, Charles (alkuperäinen sanoitus) . Haapanen, Yrjö (sanoitus).
Levyn aloituskappale kuvaa sitä, mistä Dallapé sai alkunsa vuonna 1925 Rajamäen poikain orkesterin aloittaessa tanssimusiikin soittamisen. 5 vuotta myöhemmin tämä humoristinen saksalais-foxtrot Der verliebte Bimbambulla levytettiin Columbian savikiekolle Yrjö Kytön toimiessa solistina. 
Kirkkaat torvet ja nopea ksylofoni pitävät tempoa yllä. Kappaleessa on AB-rakenne, jossa säkeistö on mollissa ja kertosäe duuriossa. Välissä on instrumentaalijakso 
Juha Hostikan ääni soi kuin Malmsténilla aikoinaan. "Ai ai" ja "Voi voi" -lausahdukset kuuluvat tyyliin ja hassuttelu jatkuu banjon kielien katkeillessa. 

Video Bimbambullasta on katsottavissa YouTubessa. Kappale on levyn ykköshitti ja jää helposti soimaan päässä. Mutta mikä ettei. Sitä kuuntelee mieluusti useita kertoja.

2. Ennen kuolemaa 
Boulanger, Georges [1893-1958] (sävellys). Lindberg, Tero (sovitus). Flatow, Curth (alkuperäinen sanoitus) . Kullervo /pseud / (= Lahtinen, Tapio) [1922-1996] (sanoitus).
Romanialaisen Georges Boulangerin vuoden 1939 tangohitti, jonka Olavi Virta levytti kahteen otteeseen, on sovitettu hienoiseen beguine-rytmiin. Kertosäkeen laskevat "mjou"-torvet ovat osoitus Tero Lindbergin innovatiivisesta sovituskyvystä. Bimbambullan pirteän tanssin jälkeen tämä kappale vie takaisin cocktailien pariin lounge-tiskille.
Sibeus-Akatemiassa laulua opiskelleen Hostikan äänessä on operettimaista voimaa. Dallapéa ja muutamaa kuorolevytystä enempää hänen tenoriääntä ei ole levyillä kuultu. Mielestäni Hostikka tämän levyn meriiteillä sopisi vaikka tangokuninkaaksi.

3. Illalla, illalla
Taccani, Sandro (sävellys). Lindberg, Tero (sovitus). Bertini, Umberto (alkuperäinen sanoitus) . Saukki /pseud / (= Puhtila, Sauvo) (sanoitus).
Laila Kinnusen versiota ei peittoa mikään, mutta parempaa orkesteria kappaleella ei ole ollut. Viulut soivat viehättävästi ja ksylofoni säestää rytmiä. Kaikin puolin laadukasta jälkeä.

4. Matka Timbuktuun
Goodhart, Al [1905-1955] (sävellys). Hoffman, Al [1902-1960] (sävellys). Lindberg, Tero (sovitus). Heyman, Edward (alkuperäinen sanoitus) . Jäppilä, Martti [1900-1967] (sanoitus).
Levyn hilpeä nimikkokappale on 30-luvun Two Buck Tim from Timbuctoo. Alkuperäisen Dallapé-trion jalanjälkiä seuraa Rajattoman trio, joka puhkuu mennyttä barbershop-aikaa. Martti Jäppilän sanoitukseen ei ole koskettu ja "pieni pala mälliä huulessa" takuulla aiheuttaa hymynpoikasen. 
Ehdoton helmi levyllä. Kappale saa jalat heilumaan. Introssa soi pätkä Sailor's Hornpipe -merimiesteemaa.

5. Armi
Lindström, Erik [1922- ] (sävellys). Lappalainen, Matti (sovitus). Saukki /pseud / (= Puhtila, Sauvo) (sanoitus).
Armi on kunnianosoitus Erik Lindströmille, joka on suomalaisen jazzin elävä pioneeri ja vähintään yhtä merkittävä kuin koko Dallapé. Huhujen mukaan Lindström itse saatiin mukaan soittamaan vibrafonia levylle? Voi hyvinkin olla.

6. Tokio, Kioto vai kotio
Takalo, Arttu [1971- ] (sävellys, sovitus, sanoitus).
Tietämätön kuuntelija voisi luulla, että tämä kappale on samalta ajalta kuin Matka Timbuktuun. 30-luvun tatsi on niin ilmeinen. Mutta kyseessä on uusretro sävellys orkesterin ksylofonistilta Arttu Takasalolta. Kappale ei häviä missään muodossa muille levyn vanhoille hiteille, vaan on osoituksena siitä, että nykyäänkin on mahdollista säveltää melodista ja hauskaa viihdettä. Se, että jokin musiikkigenre on ollut muodissa 20, 50 tai 70 vuotta sitten, ei tarkoita, että seuraavan 1000 vuoden aikana genreen ei saa säveltää uusia kappaleita. Päinvastoin, vanhat musiikkityylit ansaitsevat tuoretta verta.
7. Girlfriend Medley
Robinson, J. Russel [1892-1963] (säv /01). Conrad, Con [1891-1938] (säv /01). Brooks, Shelton (säv /02). Akst, Harry [1894-1963] (säv /03).
Musiikillisesti levyn hienoin ja virtuoosimaisin kappale on Tyttöystävä-sikermä, jossa kuullaan Margie, Jean ja Dinah-kappaleet. Antti Ohenoja (vai sittenkin Arttu Takasalo?) pistää ksylofonilla parastaan. 2:19-2:35 on semmoista tykitystä, että hattu on nostettava päästä. Melodisesti pidän erityisesti Dinah-osioista. 
Onneksi levylle saatiin yksi instrumentaali osoituksena, että Dallapé-orkesterissa olennaisinta on orkesterin soittama musiikki - ei niinkään vaihtuvat laulusolistit.

8. Niin kaunis elämä on
Halonen, Kalervo 'Kassu' (sävellys). Lindberg, Tero (sovitus). Paunu, Ahti (sov /lauluosuus). Salmi, Vexi (sanoitus).
Toinen levyn uudesta materiaalista on Kassu Halosen käsialaa. Olen hieman sitä mieltä, että Kassun paras sävellysvire sijoittui 80-luvulle. Dallapéa paremmin tämä surumielinen veisu sopisi Reijo Taipaleelle tai Eino Grönille.

9. Eva
Silbermann, Benedict (sävellys). Aleda, Van (sävellys). Lindberg, Tero (sovitus). Verrieres, Jacques (alkuperäinen sanoitus) . Itä, Orvokki /pseud / (= Helismaa, Reino) (sanoitus).
Olavi Virran 50-luvun hitti on tässä kuin sekoitus 70-luvun humppaiskelmää ja 30-luvun foxia. Sovitus sopii muiden kappaleiden sekaan., vaikkei ylläkään Bimbambullan tasolle.

10. Tiikerihai
Hodgkinson, Peter (sävellys). Lindberg, Tero (sovitus). Chydenius, Jussi [1972- ] (sov /lauluosuus). Helismaa, Reino [1913-1965] (sanoitus).
Humoristinen Dallapé-ote jatkuu.  Hulvaton intro lainaa nuotteja John Williamsin Tappajahai-teemasta. Sitten siirrytään Benny Goodmanin Sing Sing Sing  Big Band-soundiin. Rajattoman naissolistit vastaavat Tiikerihain lauluosuuksista, joissa on selvästi kuultavissa yhtäläisyyttä Harmony Sistersiin.

11. Pohjolan yö
Godzinsky, George de [1914-1994] (sävellys). Lindberg, Tero (sovitus). Nuorvala, Kaarlo (sanoitus).
Iskelmälevy ei ole mitään ilman perinteistä suomalaisvalssia? Ehkä sitä ei oli tarvittu, etenkin kun Tapio Rautavaaran versio on jo täydellinen. Olisin toivonut iloisempaa valssia, esim. Godzinskyn Poretta (katso Youtubesta). 
Hillitty sovitus myötäilee Rautavaaran versiota.

12. Kissa vieköön
Warren, Harry [1893-1981] (sävellys). Lindberg, Tero (sovitus). Mercer, Johnny [1909-1976] (alkuperäinen sanoitus) . Käyhkö, Kauko [1916-1983] (sanoitus).
Dallapé levytti tämän salanimellä Bruno Laakko ja lepakot vuonna 1939. Sen jälkeen siitä on tullut kaikkien Big Bandien vakiokamaa.
Väliosiossa Juha Hostikka hassuttelee matkimalla alkuperäisen englanninkielisen levytyksen tehnyttä Louis Armstrongia. Mahtavaa huumoria.

13. Reppurin laulu
Merikanto, Oskar [1868-1924] (sävellys). Lindberg, Tero (sovitus). Lepola, Hannu (sov /lauluosuus). Larin-Kyösti [1873-1948] (san, kirjailija). Härkönen, Iivo [1882-1941] (san /muokkaus).
Oskar Merikannon laulun sisällyttäminen Dallapé levytykselle on erikoinen valinta, mutta luulen valinnan tulleen mm. Jean Sibeliusta Polyteknikkojen kamarikuorossa levyttäneeltä Hostikalta. Alunperin yksinlauluksi sävelletty Reppurin laulu on instrumenteiltaan minimalistinen ja painopiste on acapella-yhtye Rajattoman tulkinnassa.

Parista epädallapemaisesta - mutta silti kauniista - kappaleesta huolimatta levy on miellyttävää kuunneltavaa tai vaihtoehtoisesti tanssittavaa. Levy on ilmaiseksi kuunneltavissa Spotifyssa. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille menneen ajan musiikista pitäville ja kaamosmasennuksesta kärsiville. Dallapé ei ole vakavaa musiikkia, vaan kevyttä viihdettä.
Kuitenkin kepeä ote ei missään nimessä tarkoita puolivillaista tuotetta. Ei. Tämä levy tarjoaa laadukkainta ja parasta orkesterilla soitettua ikivihreää, mitä on - tai oikeammin ei olla - kuultu ainakaan 50 vuoteen. Dallapé-orkesteri on päivitetty 2010-luvulle onnistuneesti ja siinä on entisen maailman eloa ja kristallin kirkasta ääntä, joka savikiekoilla jää uupumaan.
Toivottavasti levy ei ole vain tuulahdus menneiltä ajoilta, vaan uuden orkesteriviihteen aikakauden alku.

sunnuntaina, heinäkuuta 21, 2013

Lauluja Walt Disneyn Elokuvasta Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1959)

Warner Musicin viime kuun kulttuuriteko ei ole jäänyt allekirjoittaneelta huomaamatta. Suomalaisen musiikin historia -sivusto ja Spotifyhin lisätty 40000 kappaleen kirjasto takaavat, että kuunneltava ei lopu kesken

Mukana on mm. Olavi Virran kootut, levysarjat kuten Toivekonsertti 1-61, Finnhits 1-10, Hyvässä Seurassa 1-11, Soitellaan 1-10, kokonaisia tuotantoja mm. Markku Arolta, Virve Rostila, Einiltä, Frederickiltä, Jörgen Peterseniltä ja kattavat kokoelmat mm. Malmsténin sisaruksia, Henry Theeltä, Dallapéa ja suomalaista Jazzia (Erik Lindström, Esko Linnavalli, Markku Johansson).

Näiden lisäksi olen bongannut kokoelmista jo kymmeniä harvinaisia levyjä, jotka ovat nyt ensi kerran digitaalisessa muodossa. Esittelen näistä yhden.

Lauluja Walt Disneyn Elokuvasta Lumikki ja seitsemän kääpiötä
 Äänitetty: 1959
Julkaisija: [Helsinki] : [Discophon], [℗ 1960]
 Tuotenumero: RCA EPS127
Esittäjät: Marja Eskola (laulu), Neljä Kääpiötä (lauluyhtye) ja Ensio Kostan orkesteri.
Sävellykset: Frank E. Churchill
Sanoitukset: Larry Morey
Suomenkieliset sanat: Reino Helismaa
Sovitukset: Ensio Kosta 

Kappaleet:
A1. Hei hoo

Jo 1938 Disneyn ensimmäisen kokopitkän piirroselokuvan melodioita lallateltiin Suomessa. Kauko Käyhkö oli tehnyt suomenkieliset sanoitukset kappaleisiin With a Smile and a Song sekä Whistle While You Work. Jälkimmäisen kappaleen sanat "ain laulain työtäs tee" jakaa vielä tänäkin päivänä fanit niihin, jotka suosivat joko "tee työtäs laulellen" tai ensiksi mainittua versiota. Uusimmassa Pekka Lehtosaaren duppauksessa (1994) on valittu juuri "ain laulain työtäs tee" uusiin sanoituksiin.

Reilu parikymmentä vuotta elokuvan ensi-illasta Seuomssa julkaistiin uusi Lumikki EP-levy. Kyse on täysin suomalaisesta tuotannosta, sillä levyssä ei näy virallista Disney-logoa. Mutta Disney-yhtiön poisjäänti ei vaikuttanut laatuun. Päinvastoin mukana oli huippukaarti Suomen tuon ajan musiikin tähtinimiä:

Vas. Reino "Repe" Helismaa (1913 - 1965), Kes. Ensio Kosta (1923 - 1986), Oik. Marja Eskola (1936 - 2003)

Lisäksi kappaleet Hei hoo ja Tee työtäs laulellen esittää anonyymi mieskuoro, myöhemmillä julkaisuilla nimeltään "4 kääpiötä".
Levyn orkestraatio on Kostan käsialaa ja kansainvälisestikin huippulaatua. Orkesteri kuulostaa pieneltä, ehkä 20-30 henkiseltä. Instrumenttien monipuolisuus ja miksauksen terävyys tuo lähes stereovaikutelman.

A1. Hei hoo 
Kappale alkaa hienosti tuotetuista kivenhakkuu-äänistä, kuten alkuperäinenkin levytys. Puuksylofonin käyttö on lystikästä. Tempo on originaalia nopeampi. 1:04 kuullaan tuubaa, instrumenttia, jota Kosta hyödynsi samana vuonna sovituksessaan Nalle-vaarin joulu. Kosta on ottanut lisää vapauksia kohdassa 1:25, jossa kuullaan tuttu pätkä merimiessävelmästä The Sailor's Hornpipe. Laulu on ok, mutta tuskin olisi tuottanut paljon vaivaa tuoda 3 miestä aidon 7 henkisen kääpiökuoron saamiseksi.

Intro on elokuvamainen ja täysin erilainen verrattuna englanninkieliseen levytykseen. Jousisovituksissa Ensio Kosta oli suomessa muiden yläpuolella. Sitten suurin ylistyksenaihe: koskaan ei ole Disney-elokuvan laulu kuulostanut suomeksi näin komealta. Ei ainakaan valkokankaalla. Sopraano Marja Eskolan ääni sopii kappaleeseen täydellisesti. Tässä kuultavan nuoren 23-vuotiaan oopperalaulajan levytysura jäi harmillisen pieneksi. Tällaisia tulkintoja mielellään olisi kuullut esim. Tuhkimon tai Prinsessa Ruususen roolissa. Elokuviin totta kai näin lavamainen ääniala ei sovi.

Tämä versio on lähempänä alkuperäistä levytystä sovitukseltaan. Mukana instrumentaaliosuus, josta on mukava poimia mm. klarinetti ja kellopelli. Eskolan sopraano ei täysin pääse oikeuksiinsa yksinkertaisessa melodiassa, mutta kaikin puolin levytyksestä huokuu laatu ja sivistys.

Tuttu melodia on kääntynyt marssimuotoon. Alkuperäisestä versiosta poiketen kääpiöt esittävät laulun, vaikka elokuvassa sen esittää Lumikki. Sovitus on omaperäinen, sirkusmainen. Olen kuulevinani osuuden "Rekiretkestä" kohdassa 1:16. Mieskuoro viheltelee tasapaksusti, ehkä hieman ponnettomasti. Kipparikvartetti (tai sen tyylinen kokoonpano) olisi sopinut levytykseen paremmin.



On nautinto kuunnella entisajan "lastenlauluja", jotka on tuotettu selvästi kunnianhimolla, ammattitaidolla ja budjetilla. Nykyään suuri osa lapsille tuotetusta musiikista on meluista syntikkapoppia, jotka koittavat matkia pop ja dubstep-genrejä. 50-luvun lopulla musiikkiin ei suhtauduttu naiivisti vaan siihen panostettiin. Siksi en pidä tätä edes lastenmusiikkina vaan "viihdesovituksina elokuvamusiikista". Warnerille iso kiitos näiden kappaleiden pistämisestä kaikkien kuuluville.

sunnuntaina, heinäkuuta 14, 2013

Suomalaisen musiikin valokuvia - Osa VI

Lisää korkearesoluutioisia skannauksia.

Henrik Otto Donner (1939 - 2013) 

Ossi Malinen (1928 - 2008)

Ossi Runne (s. 1927) ja Radion tanssiorkesteri

Onni Gideon (1921 - 1994) (40-luku)

Ed.vas.: Olli Mäkelä, Pentti Lasanen (s. 1936) ja Kalevi Nyqvist (s. 1936).
tak.vas: Rauno Lehtinen (1932 - 2006), Taisto Wesslin (1941 - 2010), Seppo Peltola ja Martti Metsäketo (s. 1940)

Alk.vas.: Anatol Ljubimof, Torsten Florström, Leo Kähkönen, Tauno Kukko, Ossi Runne, Nikolai Jussila, Pauli Granfelt, Pauli Savola, Eero Väre, Volde Jussila, Hugo Huttunen, Kauko Järvinen, Kullervo Linna, Erkki Kiilas, George de Godzinsky, Pentti Tauro ja Evan Englund

Alk.vas.: Pentti Viherluoto, Eino Partanen, Toivo Kärki, George de Godzinsky, Eugen Malmstén, Georg Malmstén, Olavi Virta ja Harry Bergström

Suosituimmat artikkelit